|
|
||||||||||||
 |
 |
 |
 |
 |
||||||||
| Juuret Ruotsin vallan ajalla Inkerin luterilaisuuden vaiheiden voidaan katsoa alkaneen Ruotsin vallan ajalla 1500-luvun lopulla. Pietari Suuren valloitettua Inkerinmaan 1700-luvun alussa luterilainen seurakuntaelämä ei katkennut. Inkerin maa-seudulla oli keisarivallan päätyttyä 21 suomalaista emäseurakuntaa. Näiden lisäksi toimi muutamia kaupunkiseurakuntia. Kaikilla seurakunnilla oli oma kirkkonsa, suurimmissa useita.  Vallankumous muutti kaiken Lokakuun vallankumouksen seurauksena luterilaisen kirkon asema Venäjällä muuttui ratkaisevasti. Seurakuntien elämää vaikeutettiin monin tavoin. Kirkoilta ja seurakunnilta riistettiin omistusoikeus. Kirkkorakennukset takavarikoitiin ja otettiin muuhun käyttöön, mm. varastoiksi, virastoiksi ja elokuvateattereiksi. Valtaosa papeista ja seurakuntien työntekijöistä joko pakeni tai karkotettiin Suomeen. Pakkokollektivisointi ja inkeriläisen väestön pakkosiirrot veivät Inkerin kirkon tuhoon. Uusi nousu Toisen maailmansodan ja Stalinin valtakauden päätyttyä inkeriläiset saivat palata takaisin Siperian karkoituksesta. Aluksi palaaminen ei ollut mahdollista Inke-rinmaalle, vaan paluu tapahtui Karjalaan. Lähes tyhjästä, ilman koulutettuja työntekijöitä ja ilman kirkkorakennuksia lähti liikkeelle vainojenkin alla eläneen uskon seurauksena näkymätön seurakuntatyö. Sen näkyvää seurausta tänä päivänä on, että Inkerin kirkkoon kuuluu eripuolilla Venäjää yli 75 seurakuntaa.  Petroskoin seurakunta perustetaan Petroskoista muodostui toisen maailmansodan jälkeen yksi merkittävimmistä inkeriläisten keskuksista. Petroskoin evankelis-luterilainen seurakunta rekisteröitiin ensimmäisenä inkeriläisseurakuntana vuonna 1969. Seurakunnan toiminta pappien Paavo Haimin ja Simo Vesselin johdolla oli niin aktiivista, että viranomaiset lopulta antoivat luvan seurakunnan lailiseen toimintaan. Seurakuntatyö käynnistyi vuonna 1970, kun seurakunta sai luvan ostaa kirkokseen pienen mökin syrjäisestä ja vaikeakulkuisesta paikasta, 8 km päässä keskustasta. Seurakunta sai myöhemmin luvan rakentaa tälle tontille nykyisen kirkon, pääasiassa seura-kuntalaisten oman talkootyön tuloksena vuonna 1983. Lisätilaksi seurakunta sai vuonna 1990 Suomen kirkon tuella rakennetun pienen seurakuntatalon. Kirkko keskustaan Nykyinen kirkko ei voi enää tarjota riittäviä toimintaedellytyksiä syrjäisen sijainnin, huonojen kulkuyhteyksien ja rapistuneen kuntonsa takia. Seurakuntaelämän kannalta on välttämätöntä siirtää toiminta kaupungin keskustaan, jolloin kirkolliselle työlle avautuu aivan uusia mahdollisuuksia lähes 300 000 hengen Karjalan pääkaupungissa. |
||||||||||||